Elämäntapamuutos..ko?

Milloin voi sanoa tehneensä elämäntapamuutoksen?

Jos et syö grammalleen ruokavalion mukaan ja pumppaa rautaa hulluna, onko se silloin elämäntapamuutos?

Jos otat viikon tai kaksi rennosti ja syöt vapaasti, oletko epäonnistunut?

Onko elämäntapamuutos oikeasti elämäntapamuutos, jos joudut joka päivä taistelemaan sen kanssa?

Kuka määrittelee milloin olet tehnyt "oikeanlaisen" muutoksen?

Nämä ovat varmasti kysymyksiä, jotka pyörivät nykyään monen päässä. Omassa päässäni ainakin, välillä jopa päivittäin. Sosiaalinen media ja nykypäivän trendit huutavat elämäntapamuutoksesta kaikkialla.

Oma matkani on alkanut vuonna 2016, kun aloin toipumaan keuhkoveritulpasta. Polvi oli rikki, kunto oli nolla ja painoa oli aivan liikaa. Talvella ulkona liikkuminen oli miltein mahdotonta, sillä pienikin lipsahdus meinasin saada polven lähtemään uudestaan sijoiltaan. Koira oli kuitenkin käytettävä ja rappuset kolmanteen kerrokseen kiivettävä.

Keväällä 2016 otin ensimmäisen kerran askeleen parempaan minääni ja otin yhteyttä pt Miiaan. Käytiin läpi mitä halusin, mihin pystyin ja millä keinoilla aloitettaisiin. Silloin sain ensimmäisen saliohjelmani, joka sisälsi paljon kehonpainoilla tehtäviä liikkeitä. Aloin pikkuhiljaa käydä salilla. Aloin myös pikkuhiljaa tehdä syömisen suhteen hieman parempia valintoja.

Syksyllä 2016 aloitin 3-vuorotyön ja sen myötä liikunta jäi aika pitkälti vain lenkkeilyyn, sillä en juuri jaksanut muuta. Työni myötä aloin kuitenkin syömään säännöllisesti parin tunnin välein tauoilla ja paino lähtikin sen myötä laskemaan.

Alkuvuodesta 2017 ostin itselleni ensimmäisen fitfarmin superdieetin. Noudatin ruokavaliota tarkasti ja liikuin ohjeiden mukaan, lähinnä kotitreenejä ja aerobista. Taas tuli uusia tuloksia. Valmennus kuitenkin loppui ja pikkuhiljaa palasin vanhoihin tapoihin, joihin kuului sillon vielä suurelta osin alkoholi, roskaruoka ja liikkumattomuus.

Syksyllä 2017 muutimme Haapamäelle ja aloitin pikkuhiljaa taas kuntosalin sekä uskaltauduin kokeilemaan myös ryhmäliikuntatunteja. Tykkäsin zumbasta ja kahvakuulasta yllättävän paljon! Syöminen oli kuitenkin vähän mitä sattui ja ajattelin silloin, että jos vain liikun voin syödä mitä vaan haluan. Väärin.

2018 olin koko alkuvuoden kotona työttömänä ja minulla oli aikaa panostaa itseeni enemmän kuin aikoihin. Aloitin uuden superdieetin ja tuloksia tuli paljon! Kävin salilla, ryhmäliikunnoissa ja lenkillä.
Kesän tullessa ja taloremontin alkaessa liikunta alkoi kuitenkin jäädä ja ruokavalioon tuli mukaan taas grillailut, kaljottelu ja krapulapäivät. Koko kesä ja syksy menivät remonttia tehdessä, asuimme avopuolisoni vanhempien luona ja päivät olivat 15 tuntisia. Loppuvuoteen mennessä olo oli taas tukala ja väsynyt. Liikunta oli jäänyt miltein kokonaan ja syöminenkin oli mitä oli.

Alkuvuodesta 2019 otin viimein yhteyttä Janetteen ja pyysin apua. Paljon tuloksia oli jo saavutettu, mutta nyt tuntui etteivät omat tiedot ja taidot enää riittäneet. Halusin juuri minun tavoitteilleni ja kulutukselleni räätälöydyn ohjelman ja ruokavalion, niinpä aloitettiin yksilövalmennuksella, joka kesti 12 viikkoa. Paljon tapahtui fyysisesti, mutta sitäkin enemmäm henkisellä puolella ja siitä on suuri kiittäminen Janettea 🙏
Valmennuksen loputtua mietin, että nyt kerrankin haluan tehdä suunnitelmia pidemmällä tähtäimellä enkä vain vetää taas yhtä 12 viikon jaksoa vuodessa ja sitten palata pikkuhiljaa vanhaan.
Jatkoin valmiilla ohjelmapaketilla kesän ylitse, sillä tiesin syksyllä lähteväni rempparinkiin mukaan.

Tällä hetkellä mennään siis rempparingin matkassa ja tänään alkoi neljäs viikko. Olo on hyvä!

Tärkeintä minulle on ollut löytää kultainen keskitie liikunnan ja ruokailun suhteen. Oivaltaa miten paljon liikunta ja terveellinen syöminen vaikuttavat myös psyykkiseen hyvinvointiin. Uskaltaa haastaa itseään, onnistua ja haastaa taas lujemmin! Ja huomata, että nykyään ne terveelliset elämäntavat vain kulkevat arjessa mukana ilman sen suurempaa ajattelua ja ponnistelua. Unohtamatta niitä pieniä nautinnon ja herkuttelun hetkiä 😋

Tämä on ollut minun matkani. Se kertokoon siitä, ettei tarvitse onnistua ensimmäisellä eikä välttämättä vielä toisella tai kolmannellakaan kerralla täydellisesti, sillä aikaahan on koko loppu elämä ☺️

Ihanaa syksyn jatkoa kaikille 🍂

-Janika