Kuten edellisessä postauksessa lupailin, kerron teille nyt mistä minun elämäntapamuutokseni sai alkunsa.
Elettiin vuotta 2015, olin tavannut alkuvuodesta nykysisen avopuolisoni ja kesällä aloimme seurustelemaan. Olin myös saanut opiskelupaikan lähihoitaja opintoihin Keuruulle.
Olin aika kova niihin aikoihin ottamaan alkoholia ja elämäntavat olivat aika surkeat suoraan sanottuna. Nukuin välillä päivät ja valvoin yöt, söin mitä sattui ja millon sattui sekä olin jo vuosia polttanut tupakkaa.
Taustalla kummitteli myös muutamia vuosia aiemmin todettu masennus, joka välillä näyttäytyi arjessa enemmän ja välillä vähemmän. Elämäntapani eivät sitä ainakaan helpottaneet!
Taustalla kummitteli myös muutamia vuosia aiemmin todettu masennus, joka välillä näyttäytyi arjessa enemmän ja välillä vähemmän. Elämäntapani eivät sitä ainakaan helpottaneet!
Aloitin siis opinnot elokuussa 2015 ja uusi suhdekin oli hyvällä mallilla.
Yhtenä viinan huuruisena iltana marraskuussa 2015 kävi kuitenkin niin, että onnistuin rikkomaan polveni. Monta viikkoa jouduin odottelemaan magneettikuviin pääsyä ja huonoksi onnekseni sinä aikana jalkaani muodostui syvä laskimotukos ja sitä seurasi keuhkoembolia. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa selvisi myös, että polvestani oli eturistiside poikki, mutta jalkaani ei leikattaisi uuden tukosvaaran vuoksi. Sairaalassa oli 1,5 viikkoa, sillä en pärjännyt ilman lisähappea kuin hetken kerrallaan.
Onnekseni selvisin kuitenkin ehjin nahoin ja olin löytänyt rinnalleni ihmisen, joka oli tukenani ja hoiti kaiken tarpeellisen, vaikka olimme olleet yhdessä vasta alle puoli vuotta.
Olin todella paljon ylipainoinen tuohon aikaan ja aivan rapakunnossa. Ainut liikunta mitä olin harrastanut oli koiran kanssa ulkoilu ja sekin hyvin lyhyissä määrin, sillä en vain yksinkertaisesti jaksanut.
Tupakanpoltto jäi silloin kertalaakista ja verenohennuslääkityksen takia en voinut käyttää myöskään alkoholia.
Silloin aloin miettimään omaa elämääni ja sitä, etten ehkä olekaan kuolematon vaikka olekin vasta 25-vuotias. Ettei kroppani ehkä kestäkkään kaikkea paskaa mitä laitan sen kokemaan ja kantamaan. Olin myös löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa halusin elää ja vanheta. Tällä menolla yhteiset vuotemme olisivat jääneet hyvin lyhyeen.
Tästä alkoi minun elämäntapamuutokseni pikkuhiljaa ja varovasti. Siihen on kuulunut paljon uuden opettelua, kompurointia ja kyyneliä, muutamia pikadieettejä ja nettivalmennuksia mm. Fitfarmin kanssa. Paljon hyvää on niistäkin jäänyt käteen, mutta ne ovat olleet enemmänkin hetken kestäviä kitukuureja, joista on aina palattu takaisin huonompiin tapoihin. Kuitenkin paljon tuloksia olen niilläkin valmennuksilla saanut. Omien liikuntalajien löytäminen on ollut välillä tuskan takana, sillä ennen polveni rikkoontumista harrastin ratsastusta vuosia ja se oli rakkain harrastukseni. Vielä tänäkään päivänä en ole hevosen selkään kiivennyt, mutta se onkin yksi tavoitteistani ❣️
Seuraavassa postauksessa kerron teille siitä, mitä kaikkea olen uuden elämäntapani aikana touhuillut ja mitkä ovat johtaneet tähän hetkeen. Pysy siis kuulolla, jos kiinnostaa😊
Ihanaa viikonloppua kaikille 😘
T. Janika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti